Yhdet vaalit on taas käyty ja tulokset saatu. Samalla kun ihmettelen suomalaisen vaaliorganisaation tehokkuutta – kaikki äänet oli laskettu jo ennen yhtätoista – ihmettelen myös vaalien ikuista paradoksia: mitä vähemmän vaalien tuloksella on merkitystä ihmisten elämälle, sitä aktiivisemmin ihmiset äänestävät.
Suurin merkitys meidän jokaisen arjelle on niillä päätöksillä joita tehdään kunnanvaltuustoissa. Terveyskeskus, kaavoitus, päiväkodit, koulut, tiestön kunnossapito, ja niin edelleen. Silti vaalista toiseen äänestysprosentti kunnallisvaaleissa on aina alhaisempi kuin muissa vaaleissa. Luulevatko ihmiset todella, että presidentti pystyy laittamaan asiat kuntoon jos vaikkapa heidän lapsensa päiväkodissa on liian ahdasta? Enpä usko. Mistä siis on kyse?
Luulen että kyse tiedon, tai tarkemmin sanoen avoimuuden puutteesta. Tässä olisi paljon saumaa lisätä päätöksenteon avoimuutta tietotekniikan keinoin. Avoin julkinen data on Suomessa vahvassa myötätuulessa monella rintamalla, kuten esimerkiksi Helsinki Region Infoshare -hanke osoittaa. Ja mikä parasta, viranomaiset itse ovat tässä liikkeessä vahvasti mukana.
Samaa periaatetta voisimme toteuttaa vaikkapa kunnallisessa päätöksenteossa.
Nykyään voimme lukea kunnanvaltuuston päätöksistä jälkikäteen, ja jos satumme asumaan pienemmässä kunnassa, tämä tarkoittaa kapulakielistä otetta valtuuston pöytäkirjasta. Esimerkiksi oman kotikuntani verkkosivuilta löytyy seuraavanlaista tietoa:
Valtuuston kokouskutsu julkaistaan kunnan virallisissa ilmoituslehdissä vähintään seitsemän päivää ennen kokousta. Valtuuston esityslista on nähtävillä ennen kokousta internetissä, kunnan kirjastoissa ja kunnan palvelupisteessä. Valtuuston pöytäkirja on tarkastuksen jälkeen nähtävillä em. paikoissa. Valtuuston päätöksistä saa tietoja valtuuston sihteeriltä.
Tieto siis on saatavissa internetissä, mutta jotenkin tuo ei vielä ole riittänyt aktivoimaan kuntalaisia seuraamaan asioita tarkemmin.
Meillä on käytettävissämme välineet, joilla jokainen meistä voi halutessaan raportoida helposti lähes jokaisen tekemisensä ja tuntemuksensa suuren ihmisjoukon tietoon. Näin voisivat tehdä myös poliitikot. Ja niin he tekevätkin, mutta vain vaalien lähestyessä, ja silloinkin omilla ehdoillaan – tavoitteenaan tulla valituiksi. Entä jos kunta järjestäisi asiat vaikka siten, että jokaisen valtuutetun jokainen äänestyspäätös löytyy saman tien kunnan ylläpitämältä valtuuston Facebook-sivulta? Tähän ei tarvita mitään uusia teknisiä laitteita eikä järjestelmiä, vain tahtoa ja hieman vaivannäköä. Rahaa toki kuluu, mutta tässä jos missä panos-tuotossuhde olisi kuntalaisen kannalta kohdallaan.
En väitä että Facebook olisi se oikea työkalu tai että juuri noin pitäisi tehdä. Mutta väitän, että nykyaikaisilla tietoteknisillä ratkaisuilla olisi halpaa ja nopeaa avata kunnallinen päätöksenteko paljon nykyistä syvemmin ja tavalla, joka nostaisi sen oikeasti kuntalaisten kiinnostuksen kohteeksi. Sama koskee toki myös eduskuntaa ja kansallista päätöksentekoa. Kaikki syyt olla näin tekemättä ovat tekosyitä, ja poliitikkojen valitus alhaisista äänestysprosenteista on tekopyhyyttä.
